Kysymys, joka tulee vastaan joka kurssilla
Ohjaajana kuulen saman kysymyksen lähes jokaisella tarkistuskierroksella: lähde löytyy ja lainaus täsmää, mutta onko se silti oikein käytetty? Kysymys on hyvä, koska se osoittaa, että oppija on jo ohittanut ensimmäisen vaiheen. Sanamuodon tarkistaminen ei vielä kerro, tukeeko lähde sitä johtopäätöstä, jonka käsikirjoitus siitä vetää.
Asiayhteyden tarkistus tarkoittaa sitä, että luet lähteen niin kuin sen kirjoittaja sen tarkoitti, et niin kuin käsikirjoitus tarvitsee sen luettavan. Ero voi olla pieni: yksi ehto jää pois, yksi rajaus unohtuu tai yleistys ulottuu laajemmalle kuin tutkittu joukko. Silloin yksittäinen virke on aito, mutta väite sen päällä ei ole.
Tässä kirjoituksessa käyn läpi, mitä kysyn itseltäni ja oppijoilta, kun asiayhteyttä tarkistetaan. Esimerkit ovat harjoitusmateriaalistamme ja ne on tarkoitettu opetukseen.
Ensimmäinen vaihe: lue lähde alusta loppuun
Kun oppija kysyy, miten asiayhteyden voi varmistaa, vastaan ensin: lue koko lähde, älä vain kohtaa, josta lainaus on poimittu. Jos lähde on pitkä haastattelu tai raportti, lue vähintään sitä edeltävä ja sitä seuraava luku. Hyvin usein rajaus, ehto tai vastaväite on juuri lainauksen vieressä.
Merkitse lähdelokiin, mistä kohdasta tieto on peräisin ja mitä kohdan ympärillä sanotaan. Yksi lisärivi loki-merkinnässä riittää: tilanne, jossa lausuma annettiin, ja se, kenelle se oli osoitettu. Kuukauden päästä tuo rivi säästää sinulta saman lukemisen uudelleen.
Harjoituksissamme käytämme lyhyttä koeteksti-ä, jossa yksi virke on aidosti kirjoitettu mutta sen ympärillä oleva kappale kääntää merkityksen. Oppijat huomaavat eron yleensä vasta, kun heitä pyydetään kirjoittamaan ylös, mitä lähde ei sano.
- Lue lähde kokonaan tai vähintään lainauksen ympäröivät luvut
- Kirjaa lokiin tilanne, vastaanottaja ja ajankohta
- Kirjoita ylös, mitä lähde ei sano
Mitä väite todella sisältää
Seuraava kysymys on, mitä käsikirjoituksen väite varsinaisesti sanoo. Pilko se osiin: kuka tekee, mitä, kenelle, milloin ja kuinka laajasti. Sitten tarkista jokainen osa erikseen lähteestä. Usein yksi osa jää ilman tukea, vaikka kokonaisuus kuulostaa uskottavalta.
Tyypillinen esimerkki on yleistys. Lähde kertoo, että tietyssä kaupungissa tehdyssä kyselyssä enemmistö vastasi tietyllä tavalla. Käsikirjoitus sanoo, että ihmiset ajattelevat näin. Lähde tukee ensimmäistä, ei jälkimmäistä. Korjaus on yleensä sanamuoto, ei koko kohdan poistaminen.
Samalla erotat kolme asiaa, joita käytämme kurssilla: vahvistettu tieto, esitetty väite ja avoin kysymys. Jos lähde sanoo jonkun väittäneen jotakin, väite on esitetty, ei vahvistettu, ja käsikirjoituksen tulee kertoa se samalla tavalla.
- Pilko väite osiin: kuka, mitä, milloin, kuinka laajasti
- Tarkista jokainen osa erikseen
- Merkitse tieto vahvistetuksi, esitetyksi tai avoimeksi
Lähteen oma tarkoitus ja kehys
Kolmas kysymys koskee lähteen omaa tarkoitusta. Onko teksti uutinen, mielipidekirjoitus, mainos vai tutkimusraportti? Sama lause painaa eri tavalla riippuen siitä, missä se on julkaistu. Mielipidekirjoituksen kärkevä muotoilu ei ole tosiasia vain siksi, että se on painettu.
Katso myös, milloin lähde on tehty. Tieto, joka oli totta vuosia sitten, voi olla vanhentunut, ja käsikirjoituksen tuore sävy voi antaa väärän kuvan. Tämä yhdistää asiayhteyden tarkistuksen päivämäärätyöhön, jota käsittelemme omassa moduulissaan.
Kun oppijat harjoittelevat tätä, pyydän heitä kirjoittamaan lähteestä yhden lauseen: mikä se on ja miksi se on tehty. Jos lausetta on vaikea kirjoittaa, lähdettä ei ole vielä ymmärretty riittävän hyvin käytettäväksi.
Milloin lähde ei riitä
Joskus tarkistus päättyy siihen, että lähde ei tue väitettä. Tämä ei ole epäonnistuminen vaan tarkistuksen tulos. Vaihtoehtoja on kolme: muotoile väite lähteen mukaiseksi, etsi toinen lähde tai merkitse kohta avoimeksi kysymykseksi ja jätä se pois, kunnes asia selviää.
Avoimen kysymyksen merkitseminen selkeästi on taito, jota oppijat aliarvioivat. Kirjoita lokiin, mitä tiedetään, mitä ei tiedetä ja kuka tai mikä voisi vastata. Silloin seuraava lukija, tai sinä itse myöhemmin, ei joudu aloittamaan alusta.
Tarkistuskierroksella käymme nämä merkinnät läpi yhdessä. Parasta on, kun toinen henkilö lukee käsikirjoituksen ja lokin rinnakkain ja kysyy samat kysymykset ilman, että sinä selität. Jos lokin merkinnät riittävät, ne on kirjoitettu hyvin.
- Muotoile väite lähteen mukaiseksi
- Etsi toinen lähde
- Merkitse kohta avoimeksi ja kirjaa, mitä puuttuu
Käytännön tapa pitää kysymykset mukana
Suosittelen pitämään työpöydän vieressä lyhyttä kysymyslistaa, jonka käyt läpi jokaisen väitteen kohdalla. Lista ei ole pitkä: sanooko lähde tämän, mihin rajaukseen, kenelle, milloin ja mihin tarkoitukseen. Viisi kysymystä ehtii kysyä myös kiireessä.
Syksyllä moni oppija aloittaa uusia projekteja ja kerää aineistoa nopeasti. Silloin on helppo ottaa lainauksia talteen ilman ympäristöä. Kehotan tallentamaan jokaisen lainauksen mukana ainakin yhden virkkeen ennen ja jälkeen, jotta asiayhteys säilyy mukana jo keräysvaiheessa.
Kurssin harjoitusmateriaaleissa on lomake, jossa nämä kentät ovat valmiina. Se ei tee tarkistusta puolestasi, mutta muistuttaa kysymyksistä silloin, kun kiire kiusaa ohittamaan ne.
Asiayhteyden tarkistus tiivistyy yhteen kysymykseen: tukeeko lähde juuri sitä, mitä käsikirjoitus siitä sanoo? Vastaus löytyy lukemalla lähde kokonaan, pilkkomalla väite osiin ja kirjaamalla, mikä on vahvistettua, esitettyä tai vielä avointa. Kun merkinnät ovat selkeitä, työ kestää myös kuukausien päästä ja toisen lukijan käsissä. Pieni lisäaika lähteen parissa säästää suuremmilta korjauksilta kuvauksen jälkeen.
