Miksi päätös tehdään ennen kuvausta
Lainaus on käsikirjoituksen kohta, jossa tarkkuus näkyy välittömästi. Kun repliikki on kerran äänitetty tai tekstitetty kuvaan, virheen korjaaminen tarkoittaa uutta leikkausta, uutta ääntä tai julkista korjausta. Siksi suosittelen, että jokaiselle lainaukselle tehdään päätös jo kirjoitusvaiheessa: lainaus joko hyväksytään, jätetään pois tai merkitään avoimeksi kysymykseksi.
Tämä kirjoitus on lista, jonka voit käydä läpi kohta kohdalta. Se ei vaadi erityisiä työkaluja, vain alkuperäisen lähteen, lähdelokin ja hieman rauhallista aikaa. Opetamme samaa kurssin lainausmoduulissa, ja harjoituksissa lista muuttuu nopeasti tavaksi, jota ei enää tarvitse katsoa paperilta.
Hyvä lähtökohta on kysyä itseltä yksinkertainen kysymys: mistä tiedän, että tämä on sanottu juuri näin? Jos vastaus on muistikuva, toinen video tai jonkun tekemä referaatti, lainaus ei ole vielä valmis.
Kohta 1: Löydä alkuperäinen lähde
Ensimmäinen kysymys on, kuka lainauksen alun perin esitti ja missä. Toissijainen lähde, kuten artikkeli, joka siteeraa puhetta, kertoo vain sen, mitä joku toinen on kuullut tai ymmärtänyt. Hakeudu tekstin, tallenteen tai julkaisun äärelle, josta sana on lähtenyt.
Jos alkuperäistä ei löydy, älä peitä sitä. Merkitse lähdelokiin, että lainaus tunnetaan vain välikäden kautta, ja kirjaa välikäsi näkyviin. Käsikirjoituksessa voit sitten käyttää sanamuotoa, joka kertoo asian rehellisesti, esimerkiksi että väitteen mukaan henkilö on sanonut näin.
Kirjaa löytämäsi lähteen tarkka kohta: sivunumero, aikaleima tai kappale. Kuukauden päästä et muista, missä kohdassa tunnin tallennetta repliikki oli, ja etsintä alkaa alusta.
- Alkuperäinen lähde on avattu ja luettu itse
- Välikäsi on kirjattu, jos alkuperäistä ei löydy
- Tarkka kohta on merkitty lähdelokiin
Kohta 2: Vertaa sanamuotoa merkki merkiltä
Kun lähde on edessä, vertaa käsikirjoituksen lainausta alkuperäiseen sana sanalta. Pienet muutokset tuntuvat harmittomilta, mutta ne muuttavat usein painotusta. Sana kuten aina tai ehkä voi kääntää koko merkityksen toisin päin, ja kieliasun siistiminen voi poistaa sävyn, joka kuului asiaan.
Jos lainausta on lyhennetty, merkitse poisto selvästi ja varmista, ettei jäljelle jäävä osa väitä enempää kuin kokonainen lause. Jos lainaus on käännetty, kirjaa lokiin, kuka käännöksen on tehnyt ja mistä kielestä. Käännös on aina tulkinta, ja se kannattaa sanoa ääneen.
Suosittelen lukemaan lainauksen ääneen sekä alkuperäisestä että käsikirjoituksesta. Korva huomaa usein eron, jonka silmä ohittaa.
- Lyhennykset ja poistot on merkitty näkyviin
- Käännöksen tekijä ja alkukieli on kirjattu
- Painotukset ja sävy vastaavat alkuperäistä
Kohta 3: Tarkista asiayhteys ympäriltä
Sanatarkka lainaus voi silti johtaa harhaan, jos se on otettu irti yhteydestään. Lue vähintään kappale ennen ja kappale jälkeen. Kysy, vastasiko puhuja kysymykseen, jota käsikirjoitus ei kerro, puhuiko hän omasta vai toisen puolesta, ja oliko kyse vitsistä, kärjistyksestä tai ehdollisesta pohdinnasta.
Asiayhteyden tarkistus on oma moduulinsa kurssilla, koska se vaatii enemmän harkintaa kuin sanojen vertailu. Tässä listassa riittää perusvaatimus: jos lyhyt lukukin muuttaisi lainauksen merkitystä, lainaus ei ole käyttökelpoinen sellaisenaan.
Kun epäröit, kirjoita lokiin lyhyt huomio siitä, mitä ympäröivä teksti kertoo. Se auttaa myös toista tarkistajaa, joka ei ole lukenut koko lähdettä.
Kohta 4: Luokittele ja kirjaa päätös
Kun kolme edellistä kohtaa on käyty läpi, lainaus saa merkinnän. Vahvistettu tarkoittaa, että sanamuoto ja yhteys on tarkistettu alkuperäisestä lähteestä. Esitetty väite tarkoittaa, että lainaus tunnetaan vain jonkun kertomana. Avoin kysymys tarkoittaa, että jokin kohta on vielä selvittämättä.
Kolme luokkaa pitää käsikirjoituksen rehellisenä. Vahvistettu lainaus voidaan lukea suoraan, esitetty väite vaatii attribuution sanamuotoon, ja avoin kysymys estää kohdan käytön, kunnes vastaus löytyy. Älä pehmennä luokkaa vain siksi, että kohta on aikataulun kannalta kätevä.
Kirjaa päätöksen päivä ja tekijä. Lokista pitää myöhemmin selvitä, kuka tarkisti ja milloin, jos joku kysyy.
- Vahvistettu, esitetty väite tai avoin kysymys
- Päätöksen tekijä ja ajankohta kirjattu
- Avoimet kysymykset estävät kohdan käytön
Kohta 5: Kysy vielä, tarvitaanko lainausta lainkaan
Viimeinen kysymys on usein unohdettu: tekeekö lainaus käsikirjoituksessa työtä, jota omin sanoin kerrottu tieto ei tekisi? Jos lainaus on koriste tai varmistus, jonka voi korvata tarkistetulla tiedolla, se kannattaa joskus jättää pois ja kertoa asia omin sanoin lähdeviitteellä.
Lainaus on perusteltu, kun puhujan tarkka sanavalinta on itsessään asian ydin tai kun sävy kantaa merkitystä. Silloin ota riski tarkistaa se huolella. Muuten lyhyempi ja varmempi ilmaisu palvelee katsojaa paremmin.
Syksyn tiukat aikataulut houkuttelevat oikaisuihin. Juuri silloin tämä kysymys säästää eniten aikaa.
Lainauksen tarkistus on viiden pienen kysymyksen sarja: onko alkuperäinen lähde luettu, vastaako sanamuoto sitä, pitääkö asiayhteys, mikä on merkinnän luokka ja tarvitaanko lainausta ollenkaan. Kun käyt ne läpi ennen kuvausta, päätös tulee tehdyksi rauhassa eikä leikkausvaiheen kiireessä. Kirjaa jokainen vastaus lähdelokiin, niin työsi on jäljitettävissä myös silloin, kun joku kysyy sitä kuukausien kuluttua.
