Lähtökohta: jokainen päivämäärä on väite
Kun aloitan käsikirjoituksen aikajanan tarkistuksen, en lue tekstiä tarinana vaan poimin siitä kaikki ajankohtaan viittaavat kohdat. Mukaan menevät selvät päivämäärät, mutta myös sanat kuten viime talvena, pari viikkoa myöhemmin ja samana iltana. Jokainen näistä on väite, joka vaatii lähteen, eikä yksikään saa jäädä muistinvaraiseksi.
Poimitut kohdat kirjaan taulukkoon, jossa on neljä saraketta: väite sellaisena kuin se käsikirjoituksessa on, päivämäärä, lähde ja tila. Tila on aluksi kaikilla sama, avoin. Vasta lähteen tarkistus siirtää rivin vahvistetuksi tai esitetyksi väitteeksi. Tämä työtapa tuntuu aluksi hitaalta, mutta se estää tutun virheen, jossa luullaan jo tarkistaneensa jotakin, koska asia tuntuu tutulta.
Opetuksessa käytämme tähän selvästi merkittyä harjoitustaulukkoa. Oppijat täyttävät sen omalla käsikirjoituksellaan tai annetulla harjoitusmateriaalilla, ja Sari Lehtonen käy rivit läpi kanssasi tarkistuskierroksella.
- Poimi sekä suorat että epäsuorat ajanilmaukset
- Kirjaa väite ensin sellaisenaan, älä korjattuna
- Aloita kaikki rivit tilassa avoin
Ensisijainen lähde ennen toissijaista
Päivämäärän varmistaminen alkaa siitä, kuka tai mikä asian alun perin todisti. Pöytäkirja, päivätty kirje, viranomaisen julkaisema tiedote tai tapahtuman aikainen tallenne painavat enemmän kuin myöhempi artikkeli, joka kertoo samasta asiasta. Toissijaiseen lähteeseen turvaudutaan vasta, kun alkuperäistä ei saa käsiinsä, ja silloin se merkitään lokiin erikseen.
Käytännössä törmään usein siihen, että kolme eri sivua antaa saman päivämäärän, mutta kaikki ovat kopioineet toisiltaan. Silloin kyse ei ole kolmesta vahvistuksesta vaan yhdestä. Siksi lähdelokiin kirjataan myös se, mistä lähde itse on tietonsa ottanut, jos se on pääteltävissä.
Kun ensisijainen lähde löytyy, kirjaan siitä tarkan paikan: asiakirjan nimen, sivun tai kohdan sekä sen, milloin olen sen avannut. Kuukausien päästä juuri tämä merkintä säästää tuntikausia, koska tarkistus ei tarvitse tehdä uudestaan.
- Ensisijainen lähde: asiakirja, tallenne, viranomaisen tiedote
- Toissijainen lähde: merkitse, mistä se tietonsa sai
- Kirjaa tarkistuspäivä jokaisen lähteen yhteyteen
Kun kaksi lähdettä kertoo eri päivän
Ristiriita on aikajanatyön arkea, eikä se tarkoita virhettä käsikirjoituksessa. Usein syy on selitettävissä: toinen lähde kertoo päätöksen päivän, toinen sen voimaantulon. Toinen käyttää paikallista aikaa, toinen julkaisuaikaa. Ennen kuin valitsen kumpaakaan, selvitän, mitä kukin lähde tarkalleen päivämäärällään tarkoittaa.
Jos ristiriita ei selity, en arvaa enkä keskitä keskiarvoa. Merkitsen rivin tilaan avoin kysymys ja kirjoitan viereen molemmat päivämäärät lähteineen. Käsikirjoituksessa kohta muotoillaan sen jälkeen niin, ettei se väitä enempää kuin tiedetään, esimerkiksi kevään aikana tai sanotaan tapahtuneen.
Tämä ero vahvistetun tiedon ja esitetyn väitteen välillä on kurssin ydintä. Harjoitusesimerkeissä oppija ei saa valmista vastausta, vaan hänen tehtävänsä on perustella, miksi rivi on saanut juuri sen tilan, johon hän sen on merkinnyt.
- Selvitä, mitä päivämäärä kussakin lähteessä kuvaa
- Älä keskiarvoista: merkitse ristiriita avoimeksi
- Muotoile teksti sen mukaan, mitä oikeasti tiedetään
Aikajanan rakentaminen ja looginen tarkistus
Kun yksittäiset päivämäärät on käyty läpi, järjestän vahvistetut rivit aikajärjestykseen omalle arkilleen. Vasta siinä näkee ongelmia, jotka yksittäisessä tarkistuksessa jäävät piiloon: tapahtuma, jonka olisi pitänyt edeltää toista mutta jonka päivä on myöhempi, tai välimatka, joka on ajallisesti mahdoton.
Lasken myös kestot. Jos käsikirjoitus väittää jonkin kestäneen kolme kuukautta, tarkistan, että alku- ja loppupäivämäärä todella antavat sen. Samoin ikä, vuosimäärä ja sana sitten vaativat oman laskunsa. Nämä pienet laskut paljastavat virheitä yllättävän usein, koska ne eivät kuulu mihinkään yksittäiseen lähteeseen.
Valmis aikajana liitetään lähdelokiin liitteeksi, ja jokainen sen kohta viittaa lokin riviin. Näin joku toinen, vaikkapa leikkaaja tai ohjaaja, voi tarkistaa minkä tahansa päivän ilman, että minun täytyy muistaa kaikkea ulkoa.
- Järjestä vahvistetut rivit omalle aikajanalleen
- Laske kestot ja iät erikseen lähteistä
- Linkitä aikajanan kohdat lokin riveihin
Tavallisimmat sudenkuopat
Yleisin virhe on vuosiluku, joka on siirtynyt muistista käsikirjoitukseen ilman lähdettä. Toiseksi yleisin on muistelun varassa oleva ajankohta: haastateltava kertoo tapahtuman olleen syksyllä, ja käsikirjoitus tekee siitä lokakuun. Tällainen tarkentaminen on lisäys, ei tarkistus, ja se kuuluu merkitä esitetyksi väitteeksi.
Kolmas ansa on suhteellinen ilmaus, joka vanhenee. Sana viime vuonna on oikein kirjoitushetkellä mutta väärin, kun video julkaistaan seuraavana vuonna. Kirjaan tällaiset kohdat tarkkoina vuosilukuina ja jätän päätöksen siitä, miten ne ilmaistaan ruudulla, käsikirjoittajalle.
Neljäs sudenkuoppa on ajan vyöhyke ja päivän vaihtuminen, jos tapahtuma on kansainvälinen. Tarkka kellonaika vaatii lähteen, joka kertoo, missä ajassa se on annettu.
- Älä tarkenna muistelua tarkemmaksi kuin lähde sallii
- Vältä suhteellisia ajanilmauksia, jotka vanhenevat
- Tarkista aikavyöhyke, kun tapahtuma on kansainvälinen
Mitä oppija tekee tämän parissa kurssilla
Kurssilla harjoittelet juuri tätä työnkulkua: poimit väitteet, etsit lähteet, kirjaat tilat ja rakennat aikajanan. Harjoitukset käyttävät selvästi harjoituskäyttöön tehtyä materiaalia, jotta voit keskittyä menetelmään etkä jää epävarmaksi siitä, onko aineisto oikeaa.
Joonas Hiltunen käy kanssasi läpi menetelmät ja ristiriitatilanteet, ja Sari Lehtonen antaa palautetta tarkistuskierroksella. Realistinen lopputulos on, että osaat rakentaa omasta käsikirjoituksestasi jäljitettävän aikajanan ja perustella jokaisen päivämäärän.
Aikajanan tarkistus on lopulta kirjanpitoa: jokainen päivä saa lähteen, tilan ja tarkistuspäivän. Kun nämä on kirjattu, ristiriidat näkyvät ajoissa, ja avoimet kysymykset voidaan käsitellä ennen kuvauksia eikä vasta leikkauspöydällä. Hyvä aikajana ei ole täydellinen, vaan rehellinen siitä, mitä tiedetään ja mitä ei vielä tiedetä.
