Mitä työpöydälle tarvitaan ennen ensimmäistä lainausta
Lainausten tarkistus ei vaadi erikoisohjelmia. Kurssilla käytämme kolmea perusvälinettä: lähdelokia taulukkona, käsikirjoituksen tulostettua tai erillistä kopiota sekä alkuperäisen lähteen kokonaista kappaletta. Tärkein sääntö on, että tarkistat aina alkuperäisestä, et toisen käsikirjoituksen, artikkelin tai sosiaalisen median julkaisun lainauksesta.
Opiskelijat yllättyvät usein siitä, kuinka paljon aikaa säästyy, kun työpöytä on valmisteltu etukäteen. Kun lähde on avattuna samalla ruudulla tai paperilla kuin käsikirjoituksen kohta, vertailu on nopeaa. Ilman valmistelua lainaus jää helposti puolittain tarkistetuksi, ja juuri puolittainen tarkistus on vaarallisin, koska se tuntuu valmiilta.
- Lähdeloki taulukkona
- Käsikirjoituksen erillinen kopio merkintöjä varten
- Alkuperäinen lähde kokonaisena
- Kynä tai korostusväri
Sanatarkka vertailu rivi riviltä
Menetelmä on yksinkertainen mutta vaatii kärsivällisyyttä. Asetat käsikirjoituksen lainauksen ja lähteen vastaava kohta rinnakkain ja luet molemmat sana sanalta. Merkitset jokaisen poikkeaman: puuttuvan sanan, muuttuneen taivutuksen, lisätyn täsmennyksen tai eri järjestyksen. Pieni ero voi muuttaa merkitystä, joten mitään ei jätetä arvailun varaan.
Harjoituksissa Sari Lehtonen antaa opiskelijoille lyhyitä koulutusesimerkkejä, joissa on tahallisesti piilotettu kolme tai neljä poikkeamaa. Tehtävänä on löytää ne ja päättää, onko kyse sallitusta lyhennyksestä vai muutoksesta, joka vaatii korjauksen. Tämä kouluttaa silmää paremmin kuin pelkkä teoria, koska virheet alkavat näkyä vasta, kun on nähnyt niitä paljon.
Katkelmat ja kolme pistettä: miten lyhennys merkitään
Lainausta saa usein lyhentää, mutta lyhennys on merkittävä ja sen pitää säilyttää alkuperäinen merkitys. Käytämme kurssilla yhtä yhtenäistä tapaa: poisjätetty kohta merkitään kolmella pisteellä, ja lähdelokiin kirjataan, mitä jätettiin pois ja miksi. Näin myöhemmin on helppo todeta, ettei leikkaus kääntänyt väitettä toisin päin.
Yksi yleinen sudenkuoppa on lainauksen aloittaminen kesken lauseen niin, että alkuosa olisi muuttanut sävyä. Tarkistuskysymys on aina sama: jos puhuja lukisi leikatun version, tunnistaisiko hän sen omakseen? Jos vastaus epäilyttää, lainausta pidennetään tai se parafraasataan ja merkitään parafraasiksi.
- Poisto merkitään kolmella pisteellä
- Lähdelokiin kirjataan, mitä jätettiin pois
- Tarkista, säilyykö alkuperäinen sävy
Asiayhteyden ja sanamuodon kirjaaminen lähdelokiin
Jokaisesta lainauksesta lähdelokiin tulee oma rivi. Siihen kirjataan sanatarkka teksti, lähteen tarkka kohta, tarkistuspäivä ja yksi lause siitä, missä yhteydessä sanat alun perin sanottiin. Viimeinen kenttä on usein se, joka säästää eniten vaivaa myöhemmin, kun joku kysyy, oliko lause vastaus kysymykseen vai spontaani heitto.
Lisäksi jokaiselle riville annetaan tila: vahvistettu, esitetty väite tai avoin kysymys. Lainaus voi olla vahvistettu sanatarkasti mutta silti sisältää väitteen, jota ei ole todennettu. Nämä kaksi tarkistusta ovat eri asioita, ja lokin rakenne pakottaa pitämään ne erillään.
- Sanatarkka teksti ja tarkka kohta lähteessä
- Tarkistuspäivä
- Yhteys, jossa lause sanottiin
- Tila: vahvistettu, esitetty tai avoin
Kun alkuperäistä lähdettä ei löydy
Joskus lainaus kiertää verkossa ilman jäljitettävää alkuperää. Silloin käytämme porrastettua menetelmää: ensin etsitään varhaisin tunnettu julkaisu, sitten tarkistetaan, onko se oikeasti puhujan itsensä sanoma vai toisen kertoma. Jos alkuperää ei löydy, lainausta ei käsitellä vahvistettuna vaan merkitään avoimeksi kysymykseksi.
Käsikirjoituksessa tällainen kohta joko jätetään pois, muotoillaan varovaisemmin tai kerrotaan katsojalle suoraan, että väite on peräisin toissijaisesta lähteestä. Valinta tehdään tarkistuskierroksella, ja päätös kirjataan lokiin perusteluineen. Tärkeintä on, ettei epävarma kohta pääse kuvaukseen vahvistetun tiedon asussa.
Työvälineet pysyvät yksinkertaisina, tapa vaihtelee vähän
Olen opettanut näitä menetelmiä vuosia, ja olen oppinut, että hyvä tarkistusjärjestelmä on sellainen, jota oikeasti käytetään kiireenkin keskellä. Siksi kurssin työkalut ovat tarkoituksella vaatimattomia: taulukko, kaksi kopiota ja vakiintunut kirjaustapa. Monimutkaisemmat välineet jäävät helposti käyttämättä.
Kurssin loppuun mennessä sinulla on oma lainaustarkistuksen työnkulku, jota voit soveltaa omiin käsikirjoituksiisi sellaisenaan. Se ei takaa virheettömyyttä, mutta se tekee virheistä näkyviä ennen kuvausta, ja se on koko menetelmän tarkoitus.
Lainausten tarkistus on lopulta järjestelmällistä lukemista: alkuperäinen lähde auki, sanatarkka vertailu, lyhennykset merkittyinä ja jokainen päätös kirjattuna lokiin. Kun nämä välineet ovat käytössä, voit perustella jokaisen käsikirjoituksen lainauksen muutamassa sekunnissa, ja epävarmat kohdat erottuvat selvästi ennen kuin ne päätyvät kuvaan.
